Tulppaanit vievät ajatukset lähestyvään kevääseen. Vuoden ensimmäinen viikko tai oikeammin ensimmäiset kaksi viikkoa on nimetty valtakunnalliseksi tulppaaniviikoksi (4.-17.1.).
Maailmassa tunnetaan tuhansia tulppaanilajikkeita. Suomeen tulppaani tuli noin 200 vuotta sitten, mutta muualla Euroopassa se oli ollut suosittu huomattavasti pidempään.
“Tietenkään tulppaani ei kasva täällä luontaisesti - se on kotoisin Turkista. Silloin kun minä olin nuori mies, tulppaani tunnettiin vain asianharrastajien parissa - ylimysten ja puutarhanviljelijöiden keskuudessa. Mutta me hollantilaiset olemme neuvokasta, viherpeukaloista väkeä. Ja meidän rikkaan maaperämme ravitsemasta, alkujaan vaatimattomasta sipulista on kehitelty yhä moninaisempia ja komeampia muunnoksia.”
1600-lukuun mennessä oli puutarhatuotannossa kehitelty monia uudenlaisia tulppaaneita. Tiettyjä mutaatioita voisi verrata arvokkaimpiin jalokiviin, jotka olivat vain rikkaiden ulottuvilla. Tulppaaneihin päti normaalit kaupankäynnin lait: harvinaisimmat ja kauneimmat yksilöt olivat arvostetuimpia ja kalleimpia.
“Moni on ansainnut ja hävinnyt omaisuuksia. Niistä uusista hybrideistä, joita nyt kasvatetaan, on saatu huikeita summia. Tuhansia floriineja, jos osaa ostaa ja myydä oikealla hetkellä… Viime viikolla myytiin yksi Semper Augustuksen sipuli - se on erittäin kaunis ja arvokas lajike - ja maksuksi saatiin kuusi komeaa hevosta, kolme härkätynnyriä viiniä, tusina lampaita, kaksi tusinaa hopeapikareita ja Esaias van de Velden merimaisema!”
Sipuleiden arvo nousi painon mukaan kuin raaka-ainekaupassa. Mitä pidempään tulppaaninkasvattaja malttoi pitää sipuleita maassa, sitä suuremmaksi sipuli kasvoi ja sitä arvokkaampi se oli. Rikastuakseen piti malttaa odottaa kasvukauden verran. Usein sipulit myytiin niiden ollessa vielä maassa.
“Kerta kerran jälkeen olemme pelanneet uhkapeliä ja voittaneet… Emme ole enää aikoihin nähneet sipuleita, niistä on tullut abstrakti käsite. Ostamme sipuleita, joita emme ole nähneet ja jotka ovat vielä maksamatta, keinottelemme uusilla lajikkeilla toivoen niiden hinnan nousevan pilviin, laajennamme toimintaa ja siirrymme yhä isompiin kuvioihin. Sipuli on saatettu ostaa ja myydä kymmenen kertaa päivässä kenenkään näkemättä kauppatavaraa.”
Talouden spekuloinneista vitsaillaan nykyisin niin, että kun tavallinen taksikuski alkaa antaa sijoitusneuvoja, on aika vetäytyä. Näin näyttäisi olleen myös 1600-luvulla. Kun tavallinen rahvas alkoi ymmärtää, kuinka paljon yläluokat olivat valmiit maksamaan tulppaaninsipuleista, he huomasivat äkkirikastumisen mahdollisuuden. Syntyi tulppaanikuume, mikä johti markkinoiden ylikuumenemiseen.
Tulppaanikuumetta voi verrata vaikkapa 90-luvun alun it-huumaan. Ylimitoitettujen lupausten ja odotusten varassa tapahtuu arvonnousua. Ostohalukkuuden kasvaessa hinta nousee, kunnes lopulta kupla puhkeaa.
“Alkuvuodesta 1637 tulppaanimarkkinat romahtavat. Maassa vallitsevan hysterian säikäyttämänä Hollannin ylioikeus puuttuu asiaan, ja tuota pikaa kukkasipulit julistetaan arvottomiksi. Tuhansista ihmisistä tulee rutiköyhiä. He heittäytyvät kanaviin, he jättäytyvät hyväntekeväisyyslaitosten armoille, he katuvat katkerasti mielettömyyttään kaikissa maan kirkoissa.”
Tulppaanikuume kuulostaa niin uskomattomalta, että se voisi olla tarua. On jotain herkkää ja taianomaista siinä, että tuo talouden kupla pohjautui luontoon ja estetiikan kaipuuseen.
“Outo ajanjakso hukkuu historian hämärään, ajanjakso, joka on todisteena ihmisen ahneudesta ja kohtalon oikullisuudesta. Ja kuitenkin se kaikki kumpuaa kauneuden kaipuusta, intohimosta kukkiin, joiden elämä on vielä lyhyempi kuin niiden lumoihin joutuneiden ihmisten. Se seikka, että kaikkein arvokkaimmat kukat - näyttävimmät mutaatiot - ovat virustaudin aikaansaannosta, on kohtalon ivaa, joka paljastuu vasta myöhemmin tulevaisuudessa.”
Podetko sinä tulppaanikuumetta?
—-
Sitaatit: Deborah Moggach, Tulppaanikuume, WSOY 2000.
Maalaukset: Ambrosius Bosschaert I (Antwerpen 1573 - Den Haag 1621)
!
Kuusirannan emäntä