Missä kuljenkin, puutarhassa ainakin

Jo pari viikkoa ilahdutti soma kukkakimppu silmiäni heti aamusta. Kukkien värit säilyivät maljakossa päiväkausia kirkkaina ja ne kai jättivät päähäni pysyvän muistijäljen. Nimittäin, menin pitkästä aikaa kutomaan poppanaa ja kun tulin kotiin sen kanssa tajusin, että sen värit toistivat lähes täydellisesti pöydällä olevan kimpun värejä!

Kimppu on pöydällä edelleen, nyt jo vähän nuupahtaneena, mikä on ymmärrettävää reilun kolmen viikon jälkeen. Tämän kestävän kimpun sain tyttäreltä (keneltäpä muulta) yhtenä tiettynä sydäntalven päivänä. Viime vuonna vastaavana päivänä saamani kimpun esittelin aikaisemmin täällä.

—

Kuusirannassa kasasin vanhoja, vajaita siemenpusseja yhteen kasaan, jotta näkisin tilanteen. Niitä löytyi sieltä täältä enemmän kuin odotin ja totesin miehelle, että olisi ehkä fiksumpaa, jos ne olisivat kaikki samassa paikassa jossain laatikossa. Saman tien mies lähti hakemaan puista viinipullolaatikkoa, jonne ryhdyin sovittelemaan pussukoita.

Tiesittekö muuten, että siemenpussi on saman levyinen kuin viinipullo? Näin on.

Yhdessä suunnittelimme laatikkoa uuteen uskoon ja hän ryhtyi nakertamaan sitä. Tästä versiosta puuttuu vielä kansi. Kuvaan sen tänne vielä sitten, kun mies luovuttaa sen minulle maalausta varten ja kun olen työni tehnyt.

Koska pusseja tuntui olevan riittämiin, ajattelin, että tänä keväänä ei siemeniä tarvitse juurikaan ostella. Vain pakolliset kasvimaalle tulevat ja piiankieli.

Kasvimaalla ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa iisoppia. Koska sitä oli tarjolla Isoäidin kasveissa, mietin että eihän kukaan yhtä pussia tilaa, joten tilasin saman tien muutaman muun. Mutta vain muutaman! Ja kaupasta ostin vain yhtä unikkoa…

Tästä se lähtee ja näillä mennään!

Olen odotellut, milloin jouluaika loppuu tässä talossa. Se on nimittäin kestänyt ja kestänyt. Jaa miksi? Punaisen amarylliksen vuoksi!

Mies nimittäin osti minulle jouluksi nuppuisen, neljän amarylliksen korin. Ilahduin tietenkin, vaikka mietin, milloin ne mahtavat kukkia. Ensimmäiset kukat putkahtivat vasta vuodenvaihteen aikoihin, kun itse asiassa jo odottelin innokkaasti joulun poissiivoamista.

Loistavan punaisena hehkuivat ensimmäisen kukkavanan liljat ja vähitellen muutkin kolme. Lopulta siinä oli niin kamala tungos, että ne veivät kaiken huomion kaikesta.

Tammikuun lopulla haaveilin täyttä päätä keväisistä väreistä, mutta amaryllis ei päästänyt irti joulunpunaisesta, vaan puski sipuleistaan ulos kolme uutta kukkavanaa. Jotka olivat entistäkin pidempiä…

Lopuksi työntyi vielä neljäskin. Tässä se on tänään kuvattuna, ja elämme siis helmikuun puoltaväliä!

Ajattelin nyt sanoa miehelle, että jos vielä aikoo ilahduttaa minua joulunpunaisella amarylliksellä, niin hankkii sen sitten hyvissä ajoin marraskuussa alkupuolella, ettei joulu veny ystävänpäivään asti…

No, nyt kun jouluaika vihdoin näyttäisi päättyvän, hankin itselleni kimpun tulppaaneja. Ihanaa katsella vaihteeksi jotain vaaleaa!

Näiden kukkien kanssa haluan toivottaa kaikille täällä piipahtaville

Hyvää ystävänpäivää!

Kevät mielessä…

Värikollaasihaasteena on tällä kertaa sininen ja musta.

Värikollaasihaasteena on tällä kertaa punainen ja musta.

Punainen ja musta on väriyhdistelmänä suorastaan hirmuinen! Melkein tekee häijyä, kun tuota katsoo. Siitä saan kuitenkin tekosyyn laittaa vastapainoksi tähän sen kimpun, josta nuo kuvat on otettu. Silloin kimppu oli mustalla lasipöydällä.

Kimppu on tyttäreni kukka kukalta valitsema. Rohkea, räiskyvä ja iloinen värivalikoima kuvastaa hänen persoonallisuuttaan. Ihanaa, kun löytyi sopiva kohta julkaista se täällä!

Pojalta saamani hyasinttiasetelma alkaa olla parhaimmillaan.

Valkoinen hyasintti on minulle kotosalla uusi tuttavuus. Hyasinttini ovat aina olleet perinteisen vaaleanpunaisia. Odottelin kiinnostuneena, millainen tuoksu tässä on, sillä rakastan hyasintin tuoksua jouluna. Ei haittaa vaikka saan päänsäryn; kierrän ongelman siirtämällä kukan toiseen huoneeseen, jossa en oleskele säännöllisesti.

Nyt kun kukat ovat auki, on todettava, että valkoinen hyasintti on kauniimpi kuin punainen sisarensa, mutta tuoksussa se häviää selvästi. Valkoinen ei tuoksu joululle!

Toisaalta, eihän sitä jouluntuoksua enää kaipaakaan, kun joulu on jo SELVÄSTI ohi. Vai mitä merkitsee, kun ensimmäinen siemenluettelo tipahti jo eilen postiluukusta?

Kevättähän se merkitsee! Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa keväinen puutarhasuunnittelu. Eihän?

Kuten arvelinkin, olivat Kuusirannassa värit kadonneet viime viikonloppuna. Mukavasti pilkahtelevan vihreän tilalle oli tullut valkoista.

Ajattelin tehdä talventörröttäjistä postauksen ja otin sitä varten kuvia. Sattumoisin ne sopivat myös mustavalkokuvahaasteeseen, jonka aiheena on “talvi”.

Muutin kuvankäsittelyllä ottamani kuvat mustavalkoisiksi, mutta yllättäen ne olivat mielestäni mustavalkoisempia ilman käsittelyä. Ei tuota näköaistin toimintaa oikein tahdo ymmärtää…

Talvi on tullut norjanangervolle.

Tein myös (haasteen ulkopuolella) muutamasta törröttäjästä kollaasin.

Ylhäällä on jalopähkämö ja sitruunamelissa ja alhaalla punatähkä, pensashanhikki sekä norjanangervo.

Hyvää hyistä viikonloppua!

Ukonkello (Campanula latifolia)

Lisää sinivalkoisia kuvia Valokuvatorstaissa.

Hakiessani kuvia lumivalkeaan kollaasiin jouduin kiinnostavan kysymyksen äärelle. Onko valkoinen valkoista, jos sen rinnalla ei ole mitään muuta väriä?

Otin viime talvena kuvia lumesta, pelkästä lumesta, niin että siinä ei ollut mukana viiruakaan mitään muuta väriä. Ei oksanpätkää, ei kasvinlehteä, ei havunneulasta. Ei mitään.

Kollaasissani sellainen kuva on oikealla keskellä, eikä se ole valkoinen vaan sininen. Joskus se voi olla harmaa. Kamera tekee tepposet.

Valkoisinta valkoinen on jonkun toisen värin rinnalla, kuten kollaasin syysleimussa (vai onko sekin vähän sininen?).

Oikealla alhaalla nököttävät lumiset omenat ja vasemmalla ylhäällä poseeraava lumiukko ovat tältä syksyltä. Muut lumikuvat ovat viime talvelta.

Edellisen kerran tein valkoisen kollaasin puutarhani kasveista, kun pohdin kuupuutarhaa.

Myös vanhassa blogissani on valkoinen kollaasi, mikä innoitti pohtimaan moraalikysymyksiä.

Lumivalkoisia kollaaseja löytyy lisää Inkiväärillä.

Inkiväärin harmaan kollaasin haaste vetosi johonkin sisälläni ja halusin rakentaa sellaisen. Taidanpa nippa-nappa jopa ehtiä ilmoittautumaan mukaan tänne.

Kollaasissani on sitä harmaata mitä Kuusirannan pihapiiristä löytyy: vanhaa metallia, puuta ja kiviä

(harmaantuvaa väkeäkin olisi, mutta ne ei oikein sovi tähän).

Halla ja Ruska - ne voisivat olla vaikkapa lasten nimiä, siinä missä Pilvi ja Pyry. Vaan eipä taida allakassa olla niitä mainittu. Tähän allakan aikaan ne ovat kuitenkin ajankohtaisia.

Viime viikolla oli Halla tehnyt pienen vierailun puutarhassa. Sen paljasti raitakuunlilja selvin merkein. Myös kirjokuunliljassa ja komeasinikuunliljassa näkyi jälkiä kirpakasta vierailijasta, mutta ne olivat vielä kohtalaisessa kunnossa. Halla lienee siis ollut pelkällä pikavisiitillä.

Vihreät kuunliljat Halla oli jättänyt rauhaan ja ne olivat edelleen voimissaan. Nuppujakin oli avautumassa.

Unkarinsyreeni oli saanut uuden värityksen ja sen lehdet olivat osittain muuttuneet luumunsävyyn. Siitä päättelin, että Ruska on saapunut kyläilemään.

Katselin ympärilleni, näkyisikö puutarhassa muita Ruskan maalaamia kasveja, ja tein näkemästäni kollaasin. Siinä esiintyvät vuorenkilpi, kotkansiipi, unkarinsyreeni, korallikanukka ja pensasmustikka.

Vuorenkilven punaisiksi värjäytyneet lehdet ovat aivan uskomattomat. Voi jestas, miten tykkään tuosta kasvista, joka keväällä ilahduttaa vihreydellään ja kesällä rehevyydellään, ja jota Ruska haluaa maalailla syksyllä oikein värikkääksi! Sen vertaista ei oikein ole toista.

Toivon Ruskan vierailun vielä jatkuvan.

Onko Ruska maalailemassa sinun puutarhassasi?