Missä kuljenkin, puutarhassa ainakin

Vanhojen kuvien selailu vie puutarhaprojektin alkuaikoihin, mutta myös tuleviin aikoihin.

Vuonna 2002 mies rakensi pihalammikon. Sitä varten jouduttiin kaivamaan maata pois ja se kasattiin lammikon taakse. Sinne oli jo aiemmin kasattu kantoja ja muuta metsäjätettä. Tuleva puutarha oli aika hurjan näköinen tuolloin eikä edes uusi lammikko paljon ilmettä parantanut.

Seuraavana kesänä alkoi jätemäen muokkaus uuteen muotoon.

Kävimme miehen kanssa mäellä käräjiä. Hänen mielestään riitti, kun sinne nousi yksi polku, mutta minun mielestäni polkuja piti olla kaksi. Tuumasin, että yksipolkuisena se olisi kuin viiksekäs mies ilman toista viikseä!

Elokuussa 2003 mäki oli saanut muotonsa ja rakennelmansa. Sen korkeimmalla kohdalla on käräjäkivet.

Syksyllä laitettiin istutukset paikalleen; kääpiövuorimäntyjä, pensashanhikkeja, ruusuja sekä alppiruusuja ja korallikanukoita. Kuten aina, kasvit näyttävät aluksi kovin pieniltä ja vaatimattomilta.

Parin vuoden päästä käräjäkiviä ei enää päässyt kuvaamaan kasvien takaa ja toinen poluistakin alkaa piiloutua kasvien alle.

—-

Haastan teidät - kaikki vierailijat - nyt siirtymään toiselle polulle! Noustaan sitä pitkin ylös käräjäkiville.

Ja nyt kun saavuimme perille, voisimme istua käräjät. Sopiiko? Nyt olisi nimittäin puutarha- ja pihaihmisille sekä ylipäätään kesäihmisille varattu aika käräjöidä aiheesta tuomio tappotalvelle!

Ehdotan, että tappotalven aiheuttamien henkisten kärsimysten (=värien puute, kylmyys, puutarhan tyhjäkäynti, odottamisen tuska) lievittämiseksi jokainen tekee seuraavaksi todellisen kesäpostauksen, jossa on itselle mieluisia puutarhakuvia tai -tekstejä.

Jos lähdet mukaan tappotalven tuomiolle, laita kommentti blogiini, niin osaan tulla lievittämään henkisiä kärsimyksiäni siellä!

Itselleni yksi mieluisista kesäkuvista on katsoa käräjäkiviltä alas puutarhaan.

Tule sinäkin virtuaalikäräjille!

Uskalsin viime viikonloppuna ulos ja sen vakuudeksi laitan tänne muutaman talvikuvan.

Alkuun kuitenkin muisto kesäisestä tuulimyllystä.

Se on aika tavalla erinäköinen tähän vuodenaikaan. Kate on toisenlainen ja lumi painaa niin paljon, etteivät siivekkeet pysy diagonaalissa.

Viime kesänä valmistunut riukuaita on lähes piiloutunut lumen suojiin.

Onhan Kuusirannassa toki kuusiakin! Kuva-arkistoja selaillessani huomasin, että kuusia ei tule kuvattua kesäaikaan. Silloin niin monet muut luonnon ihmeellisyydet vievät huomion. Talvella kuuset kuitenkin elävöittävät ja kaunistavat pihapiiriä.

Räystäällä roikkui pitkiä jääpuikkoja.

Tässä vaiheessa ne eivät vielä kerro kevään tulosta, pikemminkin päinvastoin. Ne kun ovat muodostuneet sille puolelle taloa, missä on savupiippu ja tulisijat, ja mistä lämpö on päässyt vaivihkaa karkaamaan ulos.

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille täällä piipahtaville!

Marraskuun alussa lammikko oli miehenkestävässä jäässä. Nyt se on sula ja kirkas. Voisi aivan kuvitella, että pian lumme alkaa kukkia, kun vedessä näkyy nuppuja ja uusia lehtiä.

Koska jo parin viikon ajan on ollut reippaasti lämpöasteita, haeskelin viime viikolla kaupoista kukkasipuleita. Ensimmäisessä ei ollut, mutta seuraavassa jo oli - ja edullisesti: kaikki sipulit sai 70%:n alennuksella.

Sipulit olivat ekologisesti tarjolla: ne olivat suurissa laareissa, joista asiakas saattoi itse ottaa niitä paperipusseihin 10 kappaleen erissä. Pussiin piti merkitä sipulin nimi ja kappalemäärä.

Paperipussi sopii hienosti luontoon menevän tuotteen paketointiin. Olen joskus ihmetellyt, miten joissakin puutarhamyymälöissä on kasveille tarjolla vain paksusta muovista valmistettuja kasseja. Niiden hävittäminen on ongelma, kun en keksi niille mitään hyötykäyttöä sen jälkeen, kun olen saanut kasvit perille. Onneksi useimmissa myymälöissä on paperikassit, jotka sopivat mainiosti biojätteen keräämiseen.

Hillitsin itseni mestarillisesti laarien äärellä, enkä ottanut kuin yhdenlaisia valko-sinisiä krookuksia (Prince Claus) ja narsisseja (Hawera) sekä kahdenlaisia tulppaaneja (Cream Perfection ja Queen of Night). Lisäksi paperikassiin solahti vain pari pussia punaisia tulppaaneja ja valkoisia hyasintteja.

Viikonlopun aikana tein syksyisiä puutarhatöitä normaalisti. Ilma oli niin lämmin, että marraskuista vaatekertaa piti vähentää. Nautin suunnattomasti pihalla puuhailusta. Harmi vain, että se loppui kovin lyhyeen, kun pimeä tuli niin varhain.

Hämärän laskeutuessa valoköynnökset syttyvät. Etualalla oleva kuusi odottaa vielä kynttilöitä. Ne laitetaan vasta joulukuussa.

Valoköynnöksiä ei kesällä näe. Ne ovat pimeän syksyn ylellisyyttä.

Joku on olevinaan pitänyt kiireessä, kun en ole edes tänne ehtinyt päivittelemään. Korjaan nyt pikaisesti tilannetta sen verran, että laitan pari tuoreempaa kuvaa tuolla aikaisemmin esittelemästäni pihaprojektista.

Mies rakensi tukimuuria piiruntarkasti ja vähitellen palapelin osaset löysivät paikkansa. Väitti, että meinasi mennä suorastaan vaikeaksi ja huokaisi, että onneksi se tuli lopulta valmiiksi. Polun viimeistely jää keväälle.

Seuraavasta kuvasta näkyy, miten alue on nyt selkeästi kahdessa tasossa. Eli juhannusruusujen takaa pilkottaa uusi kivimuuri.

Kivimuurin rakentamisessa kannattaa muistaa, että eri muotoisia kiviä täytyy olla TOSI paljon. Meilläkin oli aluksi aikamoinen kasa, mutta lisää piti silti hankkia, kun muodot eivät sopineet toisiinsa, vaikka miten päin käänsi.

Keväällä täytyy vähän mietiskellä noiden juhannusruusujen kokoa, kunhan muutkin kasvit vähän kasvavat ja näkee tilanteen. Myös uusia kasveja täytyy suunnitella. Nyt ennätin istuttaa uudelle “korokkeelle” muutamia tulppaaneja.

Palaamisiin ensi viikolla!

Aikaisemmin kerroin, miten tämä näkymä sai minut mietteisiin. Näkymän piti näet olla punavalkoinen, mutta omien arviointivirheitteni vuoksi siitä onkin tullut pääosin valkoinen. Sinänsä pidän tuosta toisaalta täsmällisestä toisaalta rehottavasta ilmeestä (kuvastanee omaa kaksijakoista luonnettani…).

Mietin, olisiko parempi jos se olisi selkeästi valkoinen, vai lisäisinkö sinne punaista.

Istutusalueena se on kaiken kaikkiaan ongelmallinen, koska siinä kasvaa puita: peräti neljä koivua ja iso kuusi. Halusin aikanaan jättää ne siihen. Kuuset kuuluvat Kuusirantaan ja koivut ovat mielestäni kauniissa ryhmässä.

Mutta: koivujen vierellä ei jaksa kasvaa mitään ja alue on osittain sammaloitunut. Se vaati korjausta.

Mielessäni oli alkanut hahmottua suunnitelma, joka voisi parantaa tilannetta. Niinpä eräänä syyskuisena lauantai-iltana tartuin kynään ja piirsin sen paperille.

Tuosta ei oikein ota erkkikään selvää, laitoin vain näytille, että ihan oikein suunnittelin paperille :). Siinä tarkoitan kuvata, että ajattelin jakaa alueen kahteen osaan kivimuurilla ja sen vierellä kulkevalla polulla. Sillä tavalla saisin nostettua maata koivujen lähettyviltä ja muutenkin enemmän ilmettä hieman liian isolle yhtenäiselle alueelle. Korotetulle osalle laitan uusia istutuksia.

Kivireunan merkkikepit ja siimanarut hahmottelimme paikalle jo seuraavana päivänä.

Suunnitelmani mukaan korotetun alueen reunat tehdään kivilouheesta ja polku rantakivistä tai vastaavasta.

Viime viikonloppuna polku ja tukimuurin alin kivikerros olivat paikallaan.

Olen ihan innoissani tästä muutoksesta, sillä jo nyt huomaa, että alueen ulkonäkö kohenee selvästi.

Istutusten suunnittelu on vielä kesken, mutta hyvällä alulla. Kivaa!

Bloggaluissani on nyt pieni tauko, mutta palaan kyllä!

Puutarhaharrastusta ei rasita vuosittain vaihtuvat muotisuuntaukset. Enimmäkseen puutarhailu on trendivapaata ja ajatonta, hyvän mielen harrastelua. Niinpä ei välttämättä tarvitse hankkia uusia kuvalehtiä mielen virkistykseksi, siihen riittävät vanhat puutarhalehdet oikein hyvin. Puutarhan kaihossa selailin kevään 1999 Kodin kuvalehden Sisustus&Puutarha -numeroa, vuoden 2003 huhtikuun Kotiliettä sekä Kotilieden kevään 2004 puutarhanumeroa.

Kuusi vuotta vanhan lehden mies pyysi itselleen talteen, sillä siinä oli artikkeli pavuista ja herneistä. Mies on heikkona palkokasveihin ja paljasti jo ostaneensa kevään ensimmäiset siemenpussit!

Kuusirannassa on alusta alkaen, eli ehkä kahdeksan vuoden ajan, ollut kesäisin kasvamassa herneitä ja viime vuosina myös papuja.

Tässä yksi hänen viime kesän herneistutuksistaan, josta saattaa huomata, että rikkaruohojen kitkentä ei ole NIIN kiinnostavaa…

Artikkelissa kerrottiin, että maapallolla herneitä on viljelty 12 000 vuotta. Siis noin kuusi kertaa ajanlaskumme ajan! Ilmeni myös, että siemenet pitäisi kylvää maahan vasta, kun se on lämmennyt, joten ennen kesäkuuta ei kannata kylvää. On siinä miehellä odottelemista siemenpussiensa kanssa…

Eniten lehdissä huomiotani kiinnittivät kuvaukset pihoista ja varsinkin erilaisista kiviratkaisuista. Kotiliesi esitteli viisi vuotta sitten aivan ihania pihan kivipinnoitteita. Kaunein oli punaisista graniiteista ja noppakivistä sommiteltu polku. Siellä oli myös hyvin ideoituja ratkaisuja erilaisten kivimateriaalien yhdistelemisestä.

Kymmenen vuotta vanha Kodin kuvalehti oli sisustusnumero. Katseeni osui artikkeliin, jossa kerrottiin vanhasta barokkihuvilasta ja sen laajennuksesta. Jutussa ihasteltiin, miten vanha ja uusi rakennus nivoutuivat kauniisti yhteen ja miten niistä on välitön yhteys pihaan ja puutarhaan. Silmiäni suorastaan kivisti kun huomasin, että uuden rakennuksen sokkeli oli lekaharkkoa ja puutarhan kiveykset oli tehty uusista, teollisista kivistä. Mielestäni vanhan pihapiirin kivinä olisi käytettävä luonnon kiviä. Betoni tai tiilet pitäisi sieltä unohtaa.

Samaa ajattelutapaa on noudatettu myös Kuusirannassa, vaikka sen pihapiiri onkin uusi. Talo on kuitenkin rakennettu vanhoista hirsistä, joten mielestäni sen vierelle eivät sovi teolliset kivet.

Kivipinnoitteet ovat suuritöisiä ja raskaita perustaa, mutta sen jälkeen ne voivat olla lähes ikuisia. Niissä on myös se etu, että ne oikeastaan vain paranevat vanhetessaan. Puutarhan monien värien ja muotojen keskellä karu kivi toimii hyvänä vastapainona.

Näistä jutuista sain uutta pontta suunnitella puutarhaan uutta kukka-aluetta, jonka ajatuksen heitin miehelle jo viime kesänä. Siihen olisi tarkoitus liittää jonkinlainen kiviratkaisu.

Nyt pääsi mietintä myssyssä vauhtiin. Saahan nähdä, mitä siitä syntyy.

—-

PS. Pakko kertoa kaikille, että sain uuden läppärin! Vanha koneeni oli aivan toivoton ja poltin monet kerrat käämit sen kanssa, mikä haittasi bloggausta. Tämä on joku ihan megatehokas hermojensäästäjä. Ja sisäänkirjautuminenkin tapahtuu sormenjälkitunnistuksella, hih!

Se vaan, että tämä näyttö on jotenkin laajempi, mutta fontit näyttävät pienemmiltä, mikä tässä iässä on jo hienoinen haitta. En vain tiedä, saako fonttia suuremmaksi. Täytyy opiskella aihetta lisää,  mutta sen voin sanoa, että aikaa tässä on kulunut, mutta monta uutta asiaa olen taas oppinut!

t. Kuusirannan emäntä

Siivoilin kameraa ja huomasin, että Kuusirannan kukka- ja kasvipylväistä on aikamoinen kokoelma kuvia. En ehtinyt julkaista niitä kesällä (enkä kyllä monia muitakaan juttuja, silloin kun oli niin kiire puutarhan kanssa), joten esittäytykööt nyt täällä uudessa blogikodossa.

Ensimmäisenä esittäytyy entinen kuusi, joka on nyt krassipylväs.

Krassipylväs sai viime kesänä eteensä pajusäleikön.

Pajusäleikköä pitkin lähtivät (liiankin) luottavaisina kiipeämään kärhö ja viiniköynnös.

Niiden vieressä nököttää kaksi pölliä päällekkäin ja ajavat siinä pikkukrassipylvään virkaa.

Tässä seisoo ryhdikkäänä entinen pikkukuusi, nykyinen kesäkukkapylväs.

Kesäkukkaa kiemurteli myös nykyisen kotikuusen ympärillä.

Kiemurtelevista puheenollen on pakko esitellä myös ensimmäistä kesäänsä viettävä humalasalko (kuvanoton jälkeen humala muuten romahti alas, pitänee ensi kesänä vähän justeerata sitä).

Seuraavaksi esittäytyy pylväs, joka on jo aiemminkin ollut katsastettavana, eli allekirjoittaneen omalatoma kivipylväs somasti koivujen välissä kivipuutarhassa.

Yksi kasvipylväs oli tyystin jäänyt kuvaamatta, mutta onneksi sain kuvankäsittelyllä sen esille yhdestä pihakuvasta. Entisestä pystyyn kuivanneesta puusta tuli mansikkatötteröpuu!

Mansikkatötteröpuuta pitkin kiipeää villiviini, joka kuvittelee kasvavansa oikein isoksi.

Tuorein pylväs valmistui elokuussa: tikaspylväs.

Sen päällä komeilee kesälomalla tehty betoniruukku. Ensi kesänä siinä on toivon mukaan jotain myös kasvamassa. Katsotaan, miten homma etenee ja mitä mielessä kehittyy…

Joko sinulla on puutarhaan uusia suunnitelmia?