Vanhojen kuvien selailu vie puutarhaprojektin alkuaikoihin, mutta myös tuleviin aikoihin.
Vuonna 2002 mies rakensi pihalammikon. Sitä varten jouduttiin kaivamaan maata pois ja se kasattiin lammikon taakse. Sinne oli jo aiemmin kasattu kantoja ja muuta metsäjätettä. Tuleva puutarha oli aika hurjan näköinen tuolloin eikä edes uusi lammikko paljon ilmettä parantanut.
Seuraavana kesänä alkoi jätemäen muokkaus uuteen muotoon.
Kävimme miehen kanssa mäellä käräjiä. Hänen mielestään riitti, kun sinne nousi yksi polku, mutta minun mielestäni polkuja piti olla kaksi. Tuumasin, että yksipolkuisena se olisi kuin viiksekäs mies ilman toista viikseä!
Elokuussa 2003 mäki oli saanut muotonsa ja rakennelmansa. Sen korkeimmalla kohdalla on käräjäkivet.
Syksyllä laitettiin istutukset paikalleen; kääpiövuorimäntyjä, pensashanhikkeja, ruusuja sekä alppiruusuja ja korallikanukoita. Kuten aina, kasvit näyttävät aluksi kovin pieniltä ja vaatimattomilta.
Parin vuoden päästä käräjäkiviä ei enää päässyt kuvaamaan kasvien takaa ja toinen poluistakin alkaa piiloutua kasvien alle.
—-
Haastan teidät - kaikki vierailijat - nyt siirtymään toiselle polulle! Noustaan sitä pitkin ylös käräjäkiville.
Ja nyt kun saavuimme perille, voisimme istua käräjät. Sopiiko? Nyt olisi nimittäin puutarha- ja pihaihmisille sekä ylipäätään kesäihmisille varattu aika käräjöidä aiheesta tuomio tappotalvelle!
Ehdotan, että tappotalven aiheuttamien henkisten kärsimysten (=värien puute, kylmyys, puutarhan tyhjäkäynti, odottamisen tuska) lievittämiseksi jokainen tekee seuraavaksi todellisen kesäpostauksen, jossa on itselle mieluisia puutarhakuvia tai -tekstejä.
Jos lähdet mukaan tappotalven tuomiolle, laita kommentti blogiini, niin osaan tulla lievittämään henkisiä kärsimyksiäni siellä!
Itselleni yksi mieluisista kesäkuvista on katsoa käräjäkiviltä alas puutarhaan.
Tule sinäkin virtuaalikäräjille!
Kuusirannan emäntä