Missä kuljenkin, puutarhassa ainakin

Viikonloppuna palauttelin puutarha-asioita mieleen vanhojen postausten avulla. Pari vuotta sitten mietin, miltä kesän 2007 istutukset näyttäisivät kukassa.

Nyt olen nähnyt sen, mikä nähtävissä on. Lupiini ‘Red Rum’ ja tarhajuoru jäivät haaveeksi, sillä ne katosivat jäljettömiin saman tien. Viime talven aikana katosivat lisäksi kaukasiantörmäkukka, tarhapioni ‘Rubra Plena’ ja viiniköynnös.

Epävarmoilta ovat lisäksi näyttäneet tarhakurjenmiekka ‘White Knight’ ja nukkapähkämö, joka selvästi kärsi 2008 sateisesta kesästä. Kurjenmiekan siirsin viime syksynä uuteen paikkaan, joten on mielenkiintoista nähdä, pitääkö se siitä.

Jo useampaan kertaan siirretty humalan taimi, jonka sain lähes 30 vuotta sitten anopiltani, siirrettiin Kuusirantaan. Sen kaveriksi hankimme kolme ostotainta. Kaikki ostotaimet ovat kadonneet, mutta vanha ja sitkeä on jälleen kerran tyytynyt kohtaloonsa ja kasvaa nätisti.

“Kävyt” koristivat sitä elokuussa.

Jalopioni ‘Festiva Maxima’ näytti ensimmäisenä kesänään vähän surkealta. Levitin sen alle syksyllä koivuntuhkaa ajatuksena ‘käy miten käy’. Kävikin ihan hyvin ja viime kesänä se teki kolme kaunista kukkaa.

Rönsytiarellan istutin sellaiseen paikkaan, jossa luulisi, ettei mikään kasvi voi viihtyä. Tämä kuitenkin asettui siihen hyvin ja leviää jo kovasti.

Toinen vuonna 2007 hankituista kasveista, joka vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä, on idänunikko ‘Helen Elizabeth’.

Kesällä 2007 aloin myös haaveilla pienestä yrttimaasta. Aloittelin loppukesällä sen tekemistä ja istutin sinne laventelia, mäkimeiramia, ruohosipulia, timjamia ja viherminttua.

Sittemmin olen joutunut laajentamaan aluetta, sillä yrtit kasvavatkin suuremmiksi kuin olin kuvitellut. Vihermintun olen jopa siirtänyt yrttipenkistä kokonaan pois, kun se levisi niin tolkuttomasti.

Laajennetussa penkissä on etualalla siemenistä kasvatettua ryytisalviaa ja sen vieressä vasemmalla sitruunamelissaa.

Näitä on kertakaikkiaan ihana käydä haistelemassa! Tässä vielä supertuoksujan, mäkimeiramin, kukintaa alkusyksyllä. Eli tuoksun lisäksi se on vielä nättikin.

Katsotaanpa vielä minne siirsin vihermintun.

Se on täällä, pienen mustaherukkapuun vierellä!

Joitakin vuosia sitten siivotessani mustaherukkapensaiden alustaa sieltä tarttui käteeni oksa, jossa oli pieniä juurenalkuja. Pistin oksan tuohon ja sehän alkoikin kasvaa. Olen vuosittain leikannut alimpia oksia pois. Nyt se muistuttaa jo hieman puuta.

Siihen tulee vuosittain somasti muutama marja, vaikkei siinä ole oikein oksiakaan. Koska marjat ovat selvästi näkyvillä, linnut ovat ehtineet niihin käsiksi ennen minua.

Viime kesänä ehdin minä ensin!