Mennään metsään!
Kuusirannan emäntä @ 27 Heinäkuu 2009 23:08 -
Lähtisimmekö tällä kertaa kävelylle metsään? Näin kun olemme metsäpuutarhassa, sinne ei ole edes pitkälti matkaa, sillä sehän kohoaa aivan vieressä.
Lähtöpaikkamme on siinä mihin viimeksi jäimme, kun perhonen astui varpaille. Astelemme raparperin vieritse pihatielle.
Oikealla puolella on alue, johon aikanaan laitoin metsäpuutarhan ensimmäiset istutukset. Rakensin sinne luonnonkivistä polun. Sen nimeksi tuli Hirvipolku, koska oli merkkejä siitä, että hirvet olivat kulkeneet sillä kohtaa säännöllisesti.
Nyt siellä on kukassa komeasinikuunlilja.
Käännymme vasemmalle ja suuntaamme ylöspäin. Katseen kiinnittää miehen tämän kesän projekti: heinäseipäistä rakennettu riukuaita.
Tien varrella kasvaa jotain keltaista, jota en tunne.
Metsästä löytyy valoisilta paikoilta sinisiä kelloja (olisivatko kurjenkelloja?) ja suuria saniaiskasvustoja.
Ykskaks edestä löytyy ämpäri, jonka pohjan peittää viime syksynä pudonneet lehdet ja kunnon sieniveitsi.
Mikähän on ämpärin tarina? Saiko joku sienettömässä metsässä samoilusta niin tarpeekseen, että päätti sen olevan vihoviimeinen kerta jolloin ämpäriä kuljettaa ympäriinsä? Vai kirposiko se huomaamatta metsän huumaamalta harhailijalta, joka ehkä tänä syksynä etsiskelee turhaan ämpäriään? Mitä sinä arvelet?
Sieniä emme mekään kohtaa, mutta näitä sinisiä metsän antimia otamme talteen.
Tällä kertaa en ollut riittävän nopea kameran kanssa, ja niin ensimmäiset palat luomupiirakasta ehtivät kadota parempiin suihin.
Mielikuvitusmatkan päätteeksi ota palanen mustikkapiirakkaa ennen kuin se loppuu kokonaan!
Aihe Luonnon tarkkailua, Pihapiiri | Kommentit (9)
Kuusirannan emäntä
Iso kiitos tästä kauniista metsäretkestä! Just`näin, pienellä(?) huoltamisella ja vaivannäöllä suomalainen luonto, metsämaisema näyttää persoonallisuudessaan tosi kauniilta/viihtyisältä. Omista lähtökohdistaan; ympäristöstä ja ominaispiirteistä, kehitelty maisemakokonaisuus on kyllä sellainen henkinen virkistäytymisen ammennuspaikka. Tuo miehesi luontoon yhteensovittama kaunis aitarakennelma syventää vain metsämaiseman hartautta.
Kurjenkellolta näyttää.
Ihanan riukuaidan on miehesi rakentanut ja muutenkin kierros oli mieleeni.
Nam, kiitos!
Olipa mukava metsäretki, kiitos, kun kutsuit mukaan! Minusta tuo riukuaita on tosi kiva ja jos olisi mahdollista, laittaisin sellaisen oman mökin ympärille orapihlajan sijaan. Valitettavasti se ei taida kyllä onnistua.
Ja mustikoitakin löytyi, hyvä! Onneksi tuosta piirakasta oli gluteenitonkin vaihtoehto, otin siitä ison palasen.
Upea metsä kauniin puutarhasi ympärillä.
Mahtava kesäpaikka, sielu lepää varmaan tuolla.
Hauska retki, kuten edellinenkin
Äänestän mysteerikasvien nimiksi särmäkuisma ja kurjenkello. Kuisma voisi olla mäkikuismakin, mutta lehdissä pitäisi näkyä läpikuultavia täpliä. Särmäkuisman varsi on särmikäs, voit kokeilla seuraavalla kävelyllä.
nami nami mitä piirakkaa olikin!:)
Tästä ei paljoa retki parane. Kylläpä jäikin hyvä maku suuhun.
Tuo riukuaita on kertakaikkisen hurmaava!
<3ellinen kiitos kaikille kommenteista! Mukavaa kun piditte metsäkierroksesta!
Kerroin miehelle, miten täällä on ihasteltu hänen aitaansa ja kyllä kirposi aika lailla mielihyvää ilmaiseva hymy hänen suupieliinsä. Ties vaikka mitä innostuu vielä tekemään, kun noin paljon ihailuja saa osakseen. Enkä yhtään pane hanttiin! Joten vielä kerran kiitos ystävät, ja tervetuloa uudelleen!
Kiitos mukavista puutarhakierroksista ja lisäkehuja miehellesi, tosi hieno aita!