Missä kuljenkin, puutarhassa ainakin

Hei kaikki kesän odottelijat, nyt se alkaa: Matti heittää tänään kuuman kiven avantoon!

Postilaatikkoon ovat jo aikoja sitten tipahtaneet ensimmäiset siemenluettelot. En ole oikein uskaltanut avata niitä, sillä olen päättänyt tänä vuonna toimia hillitysti. Vain yhden siemenpussin olen ostanut kaupasta, mutta eilen hypistelin useampaakin pussukkaa ja lähdin jo kävelemään kassalle päin, mutta kuvitelkaapa: vein ne takaisin! Mikä itsehillintä!

Syksyllä pystyin hillitsemään aika hyvin sipuliostoksiani, vain reilu 100 sipulia hankin. Se on alle puolet siitä mitä edellisvuonna.

Yllätin itseni ostamasta lisää laukkoja. Toisaalta nykyinen valikoimani on aika vaatimaton: siemenistä kasvatetun ruohosipulin lisäksi puutarhassa on ilma- ja valkosipulia sekä lehto- ja ukkolaukkaa.

Viime kesänä olin aivan myyty ukkolaukan, Allium aflatunense, kanssa. Siinä on ihastuttavat kukkapallot, ja jokainen niistä on jollain tavalla erilainen. Hauskuus jatkuu kukinnan jälkeen, kun pörröpallot muuttuvat piikkipalloiksi.

En tiedä, teinkö kamalan virheen, kun en leikannut varsia poikki, vaan annoin kasvin kuivua palloineen paikalleen. Olisiko ne pitänyt leikata, että sipulit olisivat voineet kerätä voimia samaan tyyliin kuin tulppaanit? En raaskinut napsia niitä, kun ne olivat jotenkin niin eksoottisen ja taiteellisen näköisiä. Siksi ostin niitä lisää. Saman tien ostin vielä toisenlaisia laukkoja, Allium sphaerocephalon - pallerolaukka. Saas nähdä päihittävätkö ne ukkolaukan.

Laukkoihin eli sipuleihin (Allium) kuuluu noin 1250 lajia, kertoo Wikipedia, joten vielä riittää valinnanvaraa näidenkin hankintojen jälkeen.

Löytyykö sinun puutarhastasi laukkoja?

Kate Greenawayn kirjan Language of Flowers mukaan pioni merkitsee symbolisesti kainoutta, häveliäisyyttä tai onnellista avioliittoa. Tänä modernin rempseänä aikana kainous ja häveliäisyys ovat sanoja, joita harvemmin käytetään. Toisaalta kukkien symboliikka on peräisin niinkin kaukaa kuin 1800-luvun lopulta, joten ei ihme, jos siinä on hieman vanhanaikainen kaiku.

Jos minä saisin uudistaa kukkien symboliikkaa, niin sanoisin, että pioni merkitsee herkkyyttä, rauhaa ja voimaa. Oikeastaan pioni voisi olla keski-ikäisen, paljon kokeneen ja monia ratkaisuja tehneen naisen nimikkokukka. Väriä vaihtamalla voisi sitten valita parhaiten sopivan pionin kullekin naiselle.

Oman ihastukseni pioniin syntyi ex-anoppini ex-puutarhassa yli 20 vuotta sitten. Se oli reilut puolimetrinen pioni, jonka varsia pinkinpunaiset kukinnot painoivat raskaana. Haukoin henkeäni nähdessäni sen ensimmäisen kerran. ”Voiko jotain noin ihanaa maailmassa ollakaan!”, hämmästelin. Sen jälkeen pinkinpunaiset pionit kangastelivat vuosikausia haaveissani.

Onni seurasi mukanani, kun vuosikausia myöhemmin, syksyllä 2002, oli mahdollisuus päästä vanhaan siirtolapuutarhaan, jonka uusi omistaja halusi rakentaa kokonaan uudestaan. Kaikki sen vanhat kasvit piti hävittää. Kasvit oli leikattu alas, mutta toiveikkaana osoittelin kasvinsänkiä sieltä ja täältä, vaikka ei ollut mitään tietoa, mitä ne olivat. Aavistuksia vain. Kaikki kasvipaakut pistettiin peräkärryyn ja ajettiin rakenteilla olevaan Kuusirantaan.

Seuraavana kesänä näin, että mukaan oli tullut kymmenkunta pionia.

Kesällä 2004 ilmestyivät ensimmäiset kaksi kukkaa ja olin ikionnellinen, että ne olivat juuri sellaiset pinkinpunaiset, joista olin haaveillut.

Ihme ja kumma, sateisena viime kesänä muutamat riehaantuivat vihdoin oikein kunnolla kukkimaan. Silloin näin ne myös tarkemmin ja heräsi kysymys, onko niissä kaksi eri lajia. Nimittäin toinen näyttää hieman vaaleammalta ja kukka on selvästi pyöreämpi, kun toisessa väri on syvempi ja kukka on litteämpi.

Litteämmässä mallissa ei näy heteitä lainkaan, kun pyöreämmässä voi nähdä oranssinkeltaiset heteet.

Pyöreä malli myös haalistuu vanhetessaan.

Kummassakaan ei ole voimakasta tuoksua. Olisi hauska tietää näiden pionien nimi, mutta tunnistaminen on vaikeaa. Olisi kuitenkin mukavaa, jos joku lukijani haluaisi esittää ehdotuksia!

—–

Kotona Helsingissä pihallani on juurakosta kasvatettu valkoinen pioni, jonka nimeä en koskaan laittanut talteen. Katselin kuvia Paeonekspertenin sivuilta ja minusta näyttää siltä, että se voisi olla Duchesse de Nemours.

Eikö kukka näytäkin aika tavalla samannäköiseltä näissä kuvissa (ensimmäinen kuva oma, toinen Paeoneksperten)?

Tämä on aivan fantastinen sen ihanan tuoksun vuoksi, joka muistuttaa kieloa! Haluaisin samanlaisen myös Kuusirantaan.

Itse asiassa haluaisin monia muitakin pioneja. Pitäisiköhän tänä vuonna tosiaan hankkia muutama? Mitä sinä ajattelet pioneista?

 

 Kaunista Ystävänpäivää kavereille ja kanssakulkijoille!

 

 

 

T. Kuusirannan emäntä

Kunnon puutarhuri luetteloi kasvinsa ja kirjaa muistiin tärkeitä asioita, eikö? Minulla on kaksiosainen järjestelmä tähän. Toinen on vihko ja toinen on excel-taulukko.

Otin taulukon äsken esille ja katselin sitä lumoutuneena: suomalainen nimi, virallinen nimi, tyyppi, alue, myrkyllisyys, kasvupaikkavaatimus, jne. tunnollisesti täytettynä. Viime kesänä lisäsin sinne uuden sarakkeen, jonka nimeksi tuli ’Huomioita 2008’. Eli kaiken faktan lisäksi halusin laittaa sinne jotain ihan omaa.

Tässä nyt sitten joitakin huomioitani:

Aina yhtä ihana! (Harmaamalvikki)

Ihana, leviää ja peittää kurjankin maan hyvin! (Kevätkaihonkukka)

Kiva! (Kivikkosuopayrtti)

Kävin halailemassa kasvia välillä, koska tuoksui niin ihanalta! (Mäkimeirami)

IHANA! (Pioni)

Ihana hehkuva puna! (Rosa Robusta)

Ihana ja kukkii pitkään! (Tarhaniittyhumala)

Ihana tuoksu! (Timjami)

Ihana! (Ukkolaukka)

Hmm…? Nyt mietin tässä, pitäisiköhän tuota huomioiden tekoa ja niiden ylöskirjaamista vielä jotenkin jalostaa.

Kirjaatko sinä muistiin huomioitasi?

Oppikaamme ymmärtämään, että tulee aikoja,
joina puut ovat paljaita, ja iloitkaamme jo
ennakolta ajasta, jona voimme poimia hedelmiä.

- Peter Sellers -

——–

Tähän vuodenaikaan tuo ajatelma kuulostaa lohdulliselta. Puut ja pensaat ovat paljaina ja perennat törröttävät kuivaneina tai ovat kokonaan kadonneet lumen ja maan alle suojaan.

Etsin muutaman talvikuvan ja vastaavan kesäkuvan muistuttamaan, mitä on tulossa.

Laventeli

Kuvat ovat kuin eri maailmoista. Kai tämä on rikkautta?

Tänään on Valon päivä ja tänään valo onkin oikein kirkastanut maan. Aurinko on paistanut kevään tulon merkiksi ja talitintit ovat varovasti harjoitelleet kevään säveliä.

Viime viikolla posti toi kirjekuoren, joka herätti uteliaisuutta. Lähettäjänä on Turun yliopisto.

Hetken päästä tajusin, että lähetyksen täytyy tulla Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, josta (hullu kun olen) tilasin muutama viikko sitten siemeniä. Niin sekopääksi olen siis tätä nykyä tullut, että enää ei riitä pelkät kaupasta hankitut siemenpussit, vaikka niissä olisi minulle ihan riittävästi haastetta. Kärsivällisyyteni kun ei millään tahdo riittää kylvöpuuhiin.

En vain voinut vastustaa Kotilieden vihermyynnissä ollutta houkutusta.

Erityisesti ihastuin ajatukseen, että voisin kasvattaa ikioman marjaomenapensaan. Olikin pieni pettymys, että juuri ne siemenet olivat loppuneet kesken. Pensasmagnolia saakoon nyt sitten kaiken huomioni.

Vaikuttavat ja vaikeat kylvöohjeet olivat mukana. Niissä kehotettiin kylvämään siemen heti, mutta jos ei voi heti aloittaa, niin siemenpussi on pistettävä jääkaappiin. Aloin vähitellen tajuta, että se ei taidakaan olla ihan maijameikäläisen kasvatettava kasvi… Tässä vaiheessa vuotta sitä jotenkin kuvittelee pystyvänsä melkein mihin tahansa. Realismi avaa silmät sitten myöhemmin keväällä.

Nyt ovat kuitenkin pensasmagnolian siemenet Kuusirannassa itämässä, sieltä kun löytyi riittävän viileä huone. Onnea vaan! Jos ne lähtevät alkuun, niin sirkkalehtivaiheessa täytyy kuljettaa ne Helsinkiin lämpimään. Sitä ennen niitä on pitänyt pinseteillä auttaa avautumaan. Mutta ehkäpä en vielä ajattele asiaa niin pitkälle…

En tosiaankaan ole kylvämisestä ja taimien kanssa puuhaamisesta nauttiva ihminen. Mieluiten ripottelen siemenet suoraan maahan, jossa ne sitten lähtevät kasvuun parhaan kykynsä mukaan. Hyvien kokemusten pohjalta ostan tänäkin vuonna piiankieltä, joka takuulla itää, on kaunis ja kukkii pitkään.

Viime keväänä sain Quulta pioniunikon siemeniä (vielä kerran Quulle kiitos!).

Niitä oli niin paljon, että vaikka ripottelin niitä sinne tänne isot määrät, niin vielä jäi ylikin. Silti keräsin lisäksi siemenkotia talteen syksyllä.

En tiedä, olisiko ne pitänyt varastoida jollain erityisellä tavalla talven yli, tietääkö joku…?

Suuri toiveeni kuitenkin on, että myös ensi kesänä Kuusirannassa lainehtisi pioniunikot koko kesän.

Joko sinä olet hankkinut siemeniä ensi kesäksi?